Ville Leinonen
Ville Leinonen - Historiikki
Ville Leinonen - Diskografia
Ville Leinosella on huima ura takanaan, mutta vieläkin kiehtovampia vaiheita on luvassa. Helmikuussa 2010 julkaistu Majakanvartijan uni -albumi on kunnianhimoisinta ja rohkeinta Leinosta koskaan. Albumin syventävä lisäosa Aaukeaaukeaaukeaa julkaistiin 4.1.2012. Se sisältää CD:n ja DVD:n, jotka dokumentoivat Majakanvartijan unen syntyä ja sitä seurannutta kiertuetta.
Ville Leinosen soitannollinen historiikki pähkinänkuoressa
1990-1996
Ensimmäiset omat laulut ilmaantuivat kasettinauhalle vuoden ´90 alussa. "V. Leinonen Pilven Reunalla" -nimen alla tehtyjä laulu-/soittokollaaseja syntyi kasettitolkulla. Omien laulujen lisäksi kaseteille äänittyi rinta rinnan Katri Helenan ja 500 kg Lihaa-yhtyeen tuotantoa, kansanlauluja, virsiä ja erilaisia äänimaisemakokeiluja. VTH-yhtyeen rumpali Ville esiintyi myös satunnaisesti laulajana, ja sävelsi ja sanoitti lauluja ko. yhtyeelle kitaristi Olli Halosen ja laulaja Jaakko Räisäsen kanssa aina yhtyeen loppuun (1995) saakka. Näihin aikoihin alkoi uusi kunnianhimoisempi laulujen kirjoittaminen.
1997
Villen ensimmäinen pitkäsoitto Raastinlauluja julkaistiin kasettiformaatissa. Anjalankoskelainen Kulttuuriyhdistys KuuMaa poimi muutaman Villen laulun jo edellisvuonna julkaistulle kokoelmalle The Greatest Underground Hits Ever. Nämä tekeleet saivat kiinnostuneita arvioita indielehdistössä, mutta jäivät kuitenkin täysin huomiotta lähes kaikilta. Kesällä Ville soitti ensimmäiset soolokeikkansa Savonlinnassa, aluksi yksin, myöhemmin harmonikkamestari Tuomo Hokan kanssa. Loppuvuoteen mennessä ympärille oli muodostunut 10-henkinen Valumo-orkesteri, joka teki muutaman konsertin ja lopetti pian toimintansa.
1998
Rockyhtye Ville Leinonen & Valumo perustetaan. Isosta orkesterista jäljelle jäivät Tuomas Luukkonen kitaraan ja Antti Kinnunen rumpuihin. Jere Leinonen ryhtyi soittamaan bassoa. Valumo soitti ensimmäisen keikkansa Savonlinnalaisessa Rock Opera-baarissa ja muutamia muita kotikaupungin ympäristössä. Kesällä äänitettiin ensimmäinen kolmen laulun demolevy Savonlinnan Taidelukion studiossa. Tätä lähetettiin keikkapaikoille ympäri Suomea, mutta mitään ei oikein tapahtunut. Loppuvuodesta Ville muutti Tampereelle.
1999
Lukuisat soolokeikat Tamperelaisissa ravintoloissa ja kahviloissa alkoivat synnyttää mielenkiintoa ja lopulta Valumokin saatiin esiintymään oikein Tampereelle saakka. Välimatka Savonlinna-Tampere kuitenkin uhkasi lopettaa koko bänditoiminnan, kunnes Sami Sänpäkkilän Fonal Records julkaisi yhtyeen ensisinglen Yöaikaan ja tilanne elvyyntyi. Single sai hyväksyvää huomiota ja keikkojakin alkoi tupsahdella pikkufestivaaleille muuallekin Suomeen.
2000
Epe Helenius näki Valumon keikan Tampereen Doris-ravintolassa Jouni Tammisen suosituksella ja kiinnitti Valumon kolmen albumin sopimuksella Poko Rekordsille. Yhtye alkoi äänittämään debyyttiään Juuso Nordlundin JJ-studiolla ja keikkoja ryhtyi myymään Nem-Booking Oy. Rocklehdistö nosti Valumoa esille suosiollisesti, tosin ajan hermoon kuului termi iskelmärock, jonka mukaan Valumoa niputettiin samaan lokeroon parodististen humpparockbändien kanssa. Trendi kuitenkin hiipui vuodessa ja Valumo painui takaisin JJ-studiolle.
2001
Toinen albumi Kimaltavia Unelmia äänitettiin alkuvuodesta jolloin pianisti Jussi Kostilainen liittyi bändiin. Levyä seurasi ensimmäinen oikea kiertue, jonka aikana Valumo sai vahvan livebändileiman. Keikat alkoivat muodostua hurmoksellisiksi. Kiertue kulki koko Suomen halki ja Tampereen Anttilassa pidettiin jopa nimikirjoitusten jakotilaisuus. Vappuna Tampereen yo-talolla äänitettiin livelevy Taikayön Tiellä. Levy jaettiin ilmaiseksi 700:lle ensinehtineelle. Media leipoi Villestä romantiikan ja rakkauden runopoikalähettilästä. Kolme pitkäsoittoa lähes vuoden sisällä alkoi loppuvuodesta tuntua hieman nopealta tahdilta.
2002
Heti alkuvuodesta Antti Kinnunen jätti Valumon ja Tommi Salminen istuutui rumpujakkaralle. Bändi telakoitui pitkäksi aikaa treenikämpälle. Fonal Records julkaisi Raastinlauluja-albumin cd:nä uudelleen miksattuna ja masteroituna. Ville perusti kansanmusiikkiyhtye Unilehdon, joka teki muutaman hulvattoman kesäjuhlakeikan Valumon pitäessä enimmäkseen keikkataukoa. Vuosi kului uudelleenjärjestäytymisessä, mutta loppuvuodesta suunnattiin jo takaisin JJ-studiolle. Jussi Kostilainen lähti Valumosta levyn valmistuttua.
2003
Kolmas albumi Uuden Aamun Lauluja ilmestyi heti vuoden alussa. Valumo oli jälleen nelimiehinen. Yhtyeen uudistuneen soundin myötä keikoistakin tuli totaalisempia tulituksia, eikä vähiten Nadja Räikän valosuunnittelun myötä. Nostetta kesti koko alkuvuoden ajan, kunnes kesän lopussa Valumo laitettiin jälleen pitkälle tauolle ja Ville alkoi kirjoittamaan sooloalbumia. Unilehto teki muutaman keikan ja käväisi jopa Tukholmassa asti.
Loppuvuodesta Ville äänitti Tampereella pienessä Kari Lounelan Mehiläisstudiossa
uutta musiikkia.
2004
Sooloalbumi Suudelmitar ilmestyi ja vastaanotto oli mitä lämpimin. Soolo- ja duokeikkoja riitti koko vuoden ajan Villelle ja Tuomakselle. Levynjulkaisun yhteydessä koottiin Unilehdon ympärille laajennettu 11-henkinen kokoonpano, joka soitti muutaman konsertin Suudelmitar-orkesteri nimellä. Syksyllä Valumo aktivoitiin uudelleen ja alkoi kuumeinen uusien biisien kehittely. Ensimmäistä kertaa kappaleita syntyi koko porukan voimalla. Joulukuussa bändi aloitti neljännen pitkäsoittonsa äänitykset Antti Suomalaisen Cosmic Studioilla Tampereella.
2005
Valumon rennoimmin soiva albumi Valloittaja julkaistiin keväällä. Uuden levyn julkaisukiertue ja kesän festivaalit olivat vähälukuisuudestaan huolimatta timanttia. Uusi kosketinsoittaja Risto Ylihärsilä toi yhtyen äänimaisemaan sen alusta saakka kadoksissa olleen loppusilauksen, ja nyt kun Valumo vihdoin oli valmis, oli sen aika lopettaa. 15.10. Valumo soitti viimeisen konserttinsa Jyväskylän Lutakossa.
Kesällä Ville toimi tuottajana joensuulaisen VilleHärkönen & Velvet-yhtyeen (myöhemmin yhtye muutti nimensä Samettivallankumoukseksi) ensimmäisellä pitkäsoitolla. Loppuvuodeksi Ville jäi tauolle keikoista ja levytyksistä ja muutti Poriin.
2006
Tammikuussa ilmestyi Villen lyriikkakirja Äänettömiä salamoita, joka sisältää kaikki Pokon julkaisemien Valumo- ja soolobiisien tekstit. Maaliskuussa kauppoihin saapui Jalokivikokoelma 1999-06, sekä livealbumi ALIVE II, jolla kuullaan taltiointi Valumon viimeiseltä keikalta Lutakosta. Keväällä Ville oli mukana Fonal Recordsin euroopan kiertueella ES, Islaja ja Kiila-yhtyeiden riveissä. Kesä kului Iskelmäcoverlevyn Hei! äänityksissä Seawolf-studioilla Suomenlinnassa. Loppuvuoden Ville oli kiinnitettynä Toijalan Kellariteatterissa musiikkiesityksessä Iskelmärunoilija Raul Reiman. Lisäksi Ville toimi rumpalina menestyksellisessä RISTO-yhtyeessä, sekä pianistina porilaisessa Teemu Elon Puhuvat Eläimet -orkesterissa.
2007
Hei!-albumi ilmestyi tammikuussa. Ville muutti Helsinkiin. Keväällä Ville teki laulujentekoreissun Kataloniaan, jolta palattuaan uusi ChrisseForever-band aktivoitui pienelle konserttisalikiertueelle Hei!-levyn tiimoilta. Kesän festivaaleista merkittävimmät keikat 10-henkisellä CFbandillä olivat Joensuun Ilosaarirockissa ja Helsingin Juhlaviikkojen Huvilassa. Lukuisat soolokeikat veivät Villen muun muassa Tansaniaan ja Venäjälle esiintymään. Suositut Juhamatti-imitaatiot sekä Glenn Danzigin materiaalista koostuvat trubaduuriesiintymiset tulivat myös tutuiksi vuoden aikana. Kesäisen Design-museon Reddress-tilausteoksen jälkeen uutta omaa materiaalia alkoi myös syntyä yhteistyönä Timo Kaukolammen kanssa. Joulukuussa Fonal Records julkaisi Suudelmitar-albumin LP- ja CD-formaateissa ulkomaiden jakeluun.
2008
Vuoden alussa Ville muutti takaisin Tampereelle. Pitkin vuotta Ville esiintyi laulusolistina monissa erilaisissa projekteissa mm. UMO Jazz Orchestran Rauno Lehtinen-konserttisarjassa, Jussi Kannasteen jazz-yhtyeen säestyksellä sekä Jukka Virtasen elämäntyön kunniaksi tehdyissä konserteissa. Huhtikuussa Ville teki serkkunsa haitaristi Antti Leinosen kanssa parin viikon duokiertueen Saksaan. Suomalaisia ja venäläisiä kansanlauluja sisältävä albumi Ville Leinosen Unilehto näki päivänvalon neljän vuoden äänitysten jälkeen toukokuussa. Lukuisat trubaduurikeikat, sekä myös uutena aluevaltauksena hengelliset kirkkokonsertit jatkuivat vielä syksylle asti, jolloin oli aika jäädä pidemmälle laulujentekopaussille. Ensimmäiset uudet laulujen aihiot alkoivat ilmestymään nauhurille joulukuussa.
2009
Vuoden alussa Pekka Streng-tribuuttikonsertissa alkoi yhteistyö kosketin-/lyömäsoitintaiteilijan Janne Lastumäen kanssa. Uudet laulut alkoivat ottaa jo todellista kosketuspintaa yleisönkin edessä muutamalla keväisellä klubikeikalla ja soololevyn majakanvartijan uni äänitykset aloitettiin kesällä Kari Lounelan uudella komealla Mehiläisstudiolla tuottajana Janne Lastumäki. Loppuvuodesta Ville nähtiin tanssimusikaali Road:in pääosassa yhdessä Sanin kanssa.
Uusi sooloalbumi tuli valmiiksi jo loppukesästä, mutta sen julkaisua ei kiirehditty, vaan loppuvuosi keskityttiin paineen nostattamiseen ja toisaalta poistamiseen.
2010
Majakanvartijan uni -albumi julkaistiin maaliskuussa. Uusi yhtye Majakan Soittokunta aktivoitui samoihin aikoihin. Yhtyeen kokoonpanossa esiintyvät Villen lisäksi Janne Lastumäki, Joakim Berghäll, Matti Härkönen, sekä videotaiteilija Jonne Pitkänen ja miksauspäällikkö Teemu Markkula. Soittokunta teki keväällä yhdeksän keikan mittaisen kiertueen, jonka aikana materiaalia äänitettiin talteen tulevia julkaisuja varten. Kuin huomaamatta Villellä alkoi olla myös uusi albumi valmiina alkukesästä...
Ville Leinonen
Ville Leinonen & Unilehto
Ville Leinonen & Valumo
|
albumit |
||
 |
Raastinlauluja |
|
.jpg) |
Raastinlauluja |
|
 |
Suudelmitar |
|
 |
Jalokivikokoelma 1999-2006 |
|
 |
Hei! |
|
 |
Suudelmitar |
|
 |
Majakanvartijan uni LP (Lipposen Levy ja Kasetti) |
|
|
singlet |
||
 |
Wien |
|
.jpg) |
Suudelmitar |
|
 |
Etsin kunnes löydän sun |
|
.jpg) |
Ihana Aamu |
|
 |
Mal Du Soley (promo-single) |
|
|
kirjat |
||
 |
Äänettömiä Salamoita |
|
|
|
|
albumit |
||
 |
Ville Leinosen Unilehto |
|
|
singlet |
||
.jpg) |
Valkoakaasiat |
|
albumit |
||
 |
Ville Leinonen & Valumo |
|
 |
Taikayön Tiellä –live |
|
 |
Kimaltavia Unelmia |
|
 |
Uuden Aamun Lauluja |
|
 |
Valloittaja |
|
 |
ALIVE II –live |
|
|
singlet |
||
 |
Yöaikaan |
|
 |
Eriikka |
|
 |
Enkeli |
|
 |
Kristallitrilogia |
|
 |
Kultahippuhapsi |
|
 |
Kultainen laulu |
|
 |
Tää on se ilta |
|
 |
Pimeän sydämeen |
|
 |
Piilopaikka |
|
 |
Vuori |
|
 |
Varpunen |
|
 |
Vakoilijat |